oottako työä rakkaat kuuliat kuulleet sanonnan aimo annos?+ tulin pohtineeksi sanonnan peruia kun täräytin limunaati mukiini puoalet fotkoa ja nautinta saattoi alekaa.

tämä taitaa olla ainua sanonta (esterin persiin lisäksi) jonka lähtö kohtan tietän mistä juoansi juurensa.

aimohan oli lekentaarinen läyläisten kylän maalari joka ei kuppiin sylkennä. aikaajoin pensseli ostos tarpeilla lopen kirkolla kun asioita piti, haki aimo alkosta pari pullua viinaa ja pari pullua lonkoheroa. korttia aimolla ei ollut joten kyytin aimo sai aina tuttaviltaan. ja tuttavia riitti aina niin kauvan kuin juoamaakin.

taas olj yksi pensselin haku reisu (pensseleissä mitään vikaa ollo ja maaliahii yli tarpeiren) ja kylille olj päästävä. kirkolla aimo osti tutun satsin kaks pullua fiinaa ja kaks lonkoheroa. kylillä tehtiin muuttii ostokset ja auton kokka oli määrä kääntää taas kohti läyläisiä.

ei kerkennä auto lähtiä hantelin pihasta jo kun aimo korkkasi viina pullon ja alekoi lutkuttaa kirkasta kurkustaan alas. hieanosti säänteli maku hermoillaan makua - otti vuoaroin kirkasta vuoaroin lonkoheroa. kun viina pullo oli juoatu puoaliksi saattoi aimo kaataa lopun lonkohero viina pulloon joka puoalillaan vielä viinaa oli, ja sekoitus oli valmis. ei ehtinyt pullo vanhentua kuin jo läyläisiin saavuttaessa oli vain helmi pullon pohialla.

näin oli pullo juoatu ja työä maa ototti. toisen pullon viinaa korkkasi aimo ja kulutti urakan aikana raakana. ellei sitten työä maalla emäntä tullut sunppia tarioomaan.

nyt matemaattisesti lahiakkaat inehmot kysyttä mihnä hävisi se toinen pullo lonkoheroa?+ ei hävinnä, vaan sen aimo varasi sauna juoamaksi kun työä urakan jälkeen pesulle ryhtyi.

siinä oli tarina aimon annoksesta.